Julmuuden teatteri

Oli hieno kesäaamu, eräs niistä jolloin on hyvä olla elossa. Ja todennäköisesti mies olisikin ollut iloisempi elossa. Itse asiassa hän oli kuollut. Olisi ollut vaikeaa olla kuolleempi ilman harjoittelua.

"No niin," sanoi kersantti Colonna (Ankh-Morporkin Kaupunginvartiosto, Yövahti) tarkastellen muistikirjaansa, "meillä on siis kuolinsyynä a) iskut vähintään yhdellä tylpällä esineellä b) kuristuminen makkaraketjuun ja c) vähintään kahden terävähampaisen eläimen puremat. Mitäs nyt tehdään, Nobby?"

"Pidätetään epäilty, kessu." Korpraali Nobbs vastasi tervehtien napakasti.

"Epäilty?"

"Tuo," Nobby sanoi tönäisten ruumista saappaallaan. "Kovasti epäilyttävää kuolla tuolla tavalla. Ja ryypännytkin vielä. Voisimme syyttää häntä häiritsevästä kuolleena oleskelusta."

Colonna rapsutti päätään. Ruumiin pidättäminen tarjosi luonnollisesti tiettyjä etuja. Mutta...

"Sanoisin," hän sanoi hitaasti, "että kapteeni Vimes haluaa tästä selvän. Tuopa se Asemalle, Nobby."

"Voidaanko sitten syödä makkarat?" Korpraali Nobbs kysyi.

Ei ollut helppoa olla vanhempi poliisi Ankh-Morporkissa, Kiekkomaailman[*] suurimmassa kaupungissa.

Oli todennäköisesti maailmoja, kapteeni Vimes mietti synkempinä hetkinään, joissa ei ollut velhoja (jotka saivat lukitun huoneen arvoitukset vaikuttamaan arkipäiväisiltä) tai zombeja (murhat saattoivat käydä todella omituisiksi uhrin ollessa myös päätodistaja) ja missä koirat viettivät yönsä tekemättä mitään eivätkä jutelleet ihmisille. Kapteeni Vimes uskoi logiikkaan samalla tapaa kuin autiomaahan eksynyt jäähän - se oli jotain mitä hän todella tarvitsi, mutta sille ei vain ollut sijaa maailmassa. Olisi mukavaa ratkaista jotain edes kerran, hän tuumi.

Hän katsoi pöydällä makaavaa sinikasvoista ruumista ja tunsi hienoisen jännityksen kipinän sisällään. Vihjeitä. Hän ei ollut nähnyt kunnon vihjeitä koskaan aiemmin.

"Ei ole varas, kapteeni," Kersantti Colonna sanoi, "koska hänellä oli taskut täynnä rahaa. Yksitoista dollaria."

"Ei nyt suorastaan täynnä." Vimes sanoi.

"Kaikki pennejä ja puolpennisiä. Kumma etteivät hänen housunsa ratkenneet. Ja selvitin ovelasti, että hän oli esiintyjä, kapteeni. Hänellä oli joitakin kortteja taskussaan. 'Chas Unelias, lasten viihdyttäjä'."

"Kukaan ei varmaankaan nähnyt mitään?" Vimes kysyi.

"No, kapteeni," kersantti Colonna sanoi avuliaasti, "käskin nuoren konstaapeli Porkkanan etsiä muutamia todistajia."

"Pyysit konstaapeli Porkkanaa tutkimaan murhajuttua? Aivan yksin?" Vimes kysyi.

Kersantti raapi päätään.

"Ja hän kysyi tiedänkö ketään vanhaa ja vakavasti sairasta, kapteeni."

Ja taikuuden täyttämässä Kiekkomaailmassa on taatusti yksi todistaja mille tahansa murhalle. Se on hänen työnsä.

Konstaapeli Porkkana, Vartioston nuorin jäsen, vaikutti usein ihmisistä yksinkertaiselta. Hän oli. Hän oli uskomattoman yksinkertainen, mutta samalla tavalla kuin miekka tai väijytys. Hän oli myös mahdollisesti maailmankaikkeuden historian suoraviivaisin ajattelija.

Hän oli odotellut seurasta kovasti nauttivan vanhan miehen vierellä, ja nyt oli aika ottaa esiin muistikirja.

"Tiedän, että näitte jotakin, herra." hän sanoi. "Te olitte siellä."

NO, KYLLÄ, Kuolema sanoi. MINUN TÄYTYY, TIEDÄTHÄN. TÄMÄ ON HYVIN EPÄSÄÄNNÖLLISTÄ.

"Mutta näettehän, herra," Porkkana sanoi "sikäli kun ymmärrän, te olette Rikostoveri Tapahtuman Jälkeen. Tai mahdollisesti Ennen Tapahtumaa."

NUORI MIES, MINÄ OLEN TAPAHTUMA.

"Ja minä olen Lain valvoja." Konstaapeli Porkkana sanoi. "Täytyy olla laki, tiedättehän."

JA SINÄ HALUAT ETTÄ MINÄ... TUOTA... VASIKOISIN JONKUN? PUDOTTAISIN VINKIN? LAULAISIN KUIN PULU? EI. KUKAAN EI TAPPANUT HERRA UNELIASTA. EN VOI AUTTAA.

"Voi, enpä tiedä, herra." Porkkana sanoi. "Luulenpa että autoitte jo."

HITTO.

Kuolema katseli kun Porkkana lähti kumartaen päätään hökkelin kapeassa portaikossa.

MIHINKÄS MINÄ JÄINKÄÄN...

"Anteeksi vain," sängyssä makaava kuihtunut vanha mies sanoi. "Satun olemaan 107-vuotias. Ei minulla ole koko päivää aikaa."

AIVAN, OIKEIN.

Kuolema teroitti viikatettaan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun hän oli auttanut poliisia tutkimuksissa. Silti, kaikilla oli työ tehtävänä.

Konstaapeli Porkkana käveli ympäri kaupunkia. Hänellä oli Teoria. Hän oli lukenut kirjan Teorioista: kun laski Vihjeet yhteen sai Teorian. Kaiken täytyi sopia.

Makkarat - jonkun täytyi ostaa makkaroita. Ja pennit. Tavallisesti vain yksi ihmisrodun alaryhmä maksoi penneillä.

Hän löysi makkarantekijän. Hän löysi ryhmän lapsia ja jutteli heille vähän aikaa.

Sitten hän kuljeskeli kujalle, johon korpraali Nobbs oli piirtänyt ruumiin ääriviivat kalkilla (ja värittänyt sisäpuolen, lisännyt piipun, kävelykepin ja joitakin puita ja pensaita taustalle - hänellä oli kypärässään jo seitsemän penniä.) Hän tarkasteli kujan toisessa päässä olevaa roskakasaa hetken istahti tynnyrin päälle.

"No niin... voitte tulla esiin." Hän sanoi maailmalle ylimalkaan. "En tiennytkään että maahisia oli jäljellä."

Roskat kahisivat. Seurue tuli esiin - pieni mies jolla oli punainen hattu, kyttyräselkä ja koukkunenä, pieni nainen kantaen vielä pienempää vauvaa, pieni poliisi, koira kaulus kaulassa ja hyvin pieni alligaattori.

Korpraali Porkkana istui ja kuunteli.

"Se pani meidät tekemään sitä." Pieni mies sanoi. Hänellä oli yllättävän syvä ääni. "Sillä oli tapana lyödä meitä. Alligaattoriakin. Ei se muusta ymmärtänyt kuin kepillä mäiskinisestä. Ja se otti kaikki rahat mitä Toby oli kerännyt kun hankkiutui humalaan. Ja kun me lähdettiin karkuun se sai meidät kiinni kujalla ja kävi Judyn kimppuun ja kaatui ja -- "

"Kuka löi häntä ensin?" Porkkana kysyi.

"Me kaikki!"

"Mutta ei ovin lujaa." Porkkana sanoi. "Olette liian pieniä. Ette te häntä tappaneet. Minulla on hyvin luotettava lausunto tästä asiasta. Niin että menin katsomaan häntä toistamiseen. Hän tukehtui. Mikä tämä on?"

Hän kohotti pientä nahkaista kiekkoa.

"Se on tööttä," pieni poliisi sanoi. "Hän teki sillä ääniä. Sanoi ettei meidän olleet tarpeeksi hauskoja."

"Niin sitä pitää!" Sanoi Judyksi kutsuttu.

"Se oli juuttunut hänen kurkkuunsa," porkkana sanoi. "Ehdottaisin että lähdette pois. Hyvin kauas."

"Me ajattelimme aloittaa ryhmän," sanoi johtava maahinen. "Tiäthän... kokeilevaa draamaa, katuteatteria, sen sellaista. Ei kepeillä mätkimistä..."

"Te teitte sitä lapsille?" Porkkana kysyi.

"Hän sanoi että se oli uudenlaista viihdykettä. Sanoi että se löytäisi yleisöä."

Porkkana nousi ja heitti töötän roskaläjään.

"Ihmiset eivät koskaan sietäisi sitä," hän sanoi. "Ei asioita sillä tavalla hoideta."

[*] joka on litteä ja kulkee avaruuden läpi jättiläismäisen kilpikonnan selässä, ja miksikäs ei...

"Julmuuden teatteri" kirjoitettiin alunperin W. H. Smithin "Bookcase"-lehteä varten. Edellä esitetty laajempi versio julkaistiin myöhemmin OryCon 15 kokoontumista varten.

Tämä tarinan online-versio on saatavilla internetissä kirjailijan ystävällisen suostumuksen vuoksi. Hän varaa kaikki tarinan lisäämis-ja muut oikeudet. Kirjailijan omin sanoin: "En halua nähdä sitä painettuna missään, mutta ihmiset saavat ladata sen omaksi mielihyväkseen."

Kääntänyt Noora

---

---

The L-Space Web is a creation of The L-Space Librarians
This mirror site is maintained by A.H.Davis