![[Up]](/images/up-button.gif){kind=small}
Copyright © Terry Pratchett 2002
Kun Kuolema tapasi tietäjän, filosofi sanoi, melko innokkaana: ”Tässä vaiheessa, varmaankin ymmärrät, olen sekä kuollut sekä en kuollut.”
Kuolema huokaisi. Voi ei, yksi heistä, hän ajatteli. Tämä tulee koskemaan jälleen kvantteja. Hän vihasi tietäjien kanssa asioimista. He yrittivät aina kiemurrella ulos siitä.
”Katsohan, ” filosofi sanoi, kun Kuolema, liikahtamatta, katseli hänen elämänsä hiekan valumista tiimalasin lävitse, ”kaikki on tehty pienistä hiukkasista, joilla on eriskummallinen ominaisuus olla monessa paikassa samaan aikaan. Mutta asiat jotka ovat tehty pienistä hiukkasista tapaavat pysyä yhdessä paikassa tietyllä hetkellä, mikä ei tunnu oikealta kvanttiteorian mukaan. Saanen jatkaa?”
KYLLÄ, MUTTA EI PYSYVÄSTI , sanoi Kuolema, KAIKKI ON HETKELLISTÄ. Hän ei ottanut katsettaan pois valuvasta hiekasta.
"Eli, mikäli pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että maailmankaikkeuksia on rajaton määrä, niin silloin ongelma on ratkaistu! Jos maailmankaikkeuksia on rajaton määrä, tämä sänky voi olla niistä miljoonissa, kaikissa samaan aikaan!”
LIIKKUUKO SE?
”Mikä?”
Kuolema nyökkäsi kohti sänkyä. TUNNETKO SEN LIIKKUVAN? hän sanoi.
”En, koska on olemassa myös miljoonia versioita minusta, ja... tässä tulee hyvä kohta ... joissain niistä minä en ole kuolemassa! Kaikki on mahdollista!”
Kuolema naputteli viikatteensa vartta miettiessään asiaa.
JA TÄLLÄ TARKOITAT ETTÄ...?
”No, en ole itseasiassa kuolemassa, eikö? Et ole enää niin kieltämätön asia.”
Kuolema huokaisi. Avaruus, hän ajatteli. Se oli ongelmana. Maailmoissa missä pilvet peittivät ikuisesti taivaan ei ollut tällaista. Mutta kun ihmiset kerran näkivät kaiken sen liikkuma-alan, heidän tajuntansa yritti laajentua yli heidän ymmärryksensä.
”Ei vastausta, vai?” kuoleva filosofi sanoi. ”Taidetaan tuntea itsemme hieman vanhanaikaiseksi, mitä?”
TÄMÄ ON TOTISESTI ONGELMA, sanoi Kuolema. Heidän kerran rukoiltuaan, hän ajatteli. Ottaen huomioon, että hän ei ole myöskään ikinä ollut varma toimiiko rukous. Hän mietti asiaa hetken. JA MINÄ VASTAAN TÄLLÄ TAVOIN, hän lisäsi. RAKASTAT VAIMOASI?
”Mitä?”
NAISTA JOKA ON PITÄNYT SINUSTA HUOLTA. RAKASTATKO HÄNTÄ?
”Kyllä. Tietysti.”
PYSTYTKÖ AJATTELEMAAN MITÄÄN TILANNETTA MISSÄ, ILMAN ETTÄ HENKILÖKOHTAINEN HISTORIASI MUUTTAISI ASIAA, OTTAISIT TÄLLÄ HETKELLÄ PUUKON JA PISTÄISIT HÄNTÄ? sanoi kuolema. ESIMERKIKSI?
”En todellakaan!”
MUTTA TEORIASI SANOO ETTÄ SINUN TÄYTYY. SE ON HELPOSTI MAHDOLLISTA MAAILMANKAIKKEUDEN FYYSISTEN LAKIEN SISÄLLÄ, JA SITEN SEN TÄYTYY TAPAHTUA, JA SEN TÄYTYY TAPAHTUA MONTA KERTAA. JOKAINEN HETKI ON MILJARDI, MILJARDI HETKEÄ, JA NOINA HETKINÄ KAIKKI ASIAT JOTKA OVAT MAHDOLLISIA OVAT VÄISTÄMÄTTÖMIÄ. KAIKKI AIKA ENNEMMIN TAI MYÖHEMMIN, PÄÄTYY TIETTYYN HETKEEN.
”Mutta tietenkin voimme tehdä valintoja-”
ONKO OLEMASSA VAIHTOEHTOJA? KAIKKI MIKÄ VOI TAPAHTUA, TÄYTYY TAPAHTUA. TEORIASI MUKAAN JOKAISTA MAAILMANKAIKKEUTTA KOHDEN JOKA ON MUODOSTUNUT MIELLYTTÄMÄÄN SINUN VAIHTOEHTOASI ’EI’, TÄYTYY OLLA YKSI MUODOSTAMAAN SINUN ’KYLLÄ’. MUTTA SANOIT ETTÄ ET IKINÄ VOISI TEHDÄ MURHAA. KOSMOKSEN KUDOS VAPISEE HIRVITTÄVÄN KIELTÄMÄTTÖMYYTESI EDESSÄ. MORAALISUUDESTASI TULEE TASAVERTAINEN VOIMA PAINOVOIMAN KANSSA. Ja, ajatteli Kuolema, avaruus tosiaankin vastaa paljosta.
”Oliko tuo sarkasmia?”
ITSEASIASSA, EI. OLEN VAIKUTTUNUT SEKÄ HUVITTUNUT, sanoi Kuolema . KONSEPTI JONKA TARJOSIT MINULLE TODISTAA KAHDEN TÄHÄN ASTI MYYTTISEN PAIKAN OLEMASSAOLON. JOSSAIN TUOLLA ON MAAILMA MISSÄ KAIKKI TEKIVÄT OIKEAN VALINNAN, MORAALISEN VALINNAN, VALINNAN JOKA MAKSIMOI HEIDÄN LUONTOKAPPALEYSTÄVIENSÄ ONNELLISUUDEN, JA TIETENKIN, SE MYÖS TARKOITTAA ETTÄ JOSSAIN MUUALLA ON SAVUAVAT JÄÄNNÖKSET MAAILMASTA MISSÄ HE EIVÄT...
”Äläpäs yritä! Tiedän mitä vihjaat, ja en ole ikinä uskonut mihinkään siihen Taivas ja Helvetti hölynpölyyn!”
Huone muuttui pimeämmäksi. Sininen hohto tuonen viikatteen terällä selkeytyi.
HÄMMÄSTYTTÄVÄÄ, sanoi Kuolema. ERITTÄIN HÄMMÄSTYTTÄVÄÄ. ANNA MINUN ESITTÄÄ TOINEN EHDOTUS: ETTÄ TE ETTE OLE MITÄÄN MUUTA KUIN ONNEKAS APINALAJI JOKA YRITTÄÄ YMMÄRTÄÄ LUOMISEN MONIMUOTOISUUTTA KIELEN AVULLA JOKA KEHITTYI TEIDÄN KERTOESSANNE TOISILLENNE MISSÄ KYPSÄT HEDELMÄT OLIVAT?
Henkeään haukkoen filosofi onnistui sanomaan: ”Älä ole typerä.”
HUOMAUTUS EI OLLUT TARKOITETTU HALVENTAVAKSI, sanoi Kuolema. OLOSUHTEET HUOMIOON OTTAEN, OLETTE SAANEET AIKAAN PALJON.
”Me todellakin pääsimme eroon vanhanaikaisista taikauskoista!”
HYVIN TEHTY, sanoi Kuolema. NIIN SITÄ PITÄÄ. HALUSIN VAIN TARKISTAA.
Hän nojautui eteenpäin.
JA OLETKO TIETOINEN TEORIASTA JONKA MUKAAN JOIDENKIN PIENTEN HIUKKASTEN TILA ON EPÄMÄÄRÄINEN SIIHEN HETKEEN ASTI KUNNES NE HAVAITAAN? KISSA LAATIKOSSA ON USEIN MAINITTU.
”Voi, kyllä,” sanoi filosofi.
HYVÄ, sanoi Kuolema. Hän nousi seisomaan ja viimeinenkin valo kuoli, ja hymyili.
NÄHDÄÄN...
"Death and What Comes Next" kirjoitettiin alunperin Timehunt pelin verkkosivua varten, jossa se myös ilmestyi (http://www.timehunt.com/timehunt.html).
L-Space Web on ystävällisesti saanut luvan julkaista tarinan, mutta Terry Pratchett varaa kaikki jäljennös- ja muut oikeudet tarinaan.
Kääntänyt: Laihanen
The L-Space Web is a creation
of The L-Space Librarians
This mirror
site is maintained by A.H.Davis